”NÄKYNÄ SAADA GOSPELMUSIIKILLE SE ARVO, MIKÄ SILLE KUULUU…”
SM-gospelkilpailun historia
Rene Hursti kertoo idean SM-gospelkilpailusta syntyneen omakohtaisesta kilpailukokemuksesta eräässä gospeltapahtumassa Tampereella, joka ei vastannut hänen
odotuksiaan siitä, millainen kisan tulisi olla.
Minä oisin nähnyt, että se pitäis toimia, et saadaan gospelmuusikoita tunnetuks. Saadaan heitä esille, plus sitten se että saadaan media ja kaikki muu kiinnostumaan siitä, ettei se oo ainoastaan uskovien tämmönen ilottelu- tapahtuma..ja mietin sen sillä tavalla omassa mielessäni, et jos tuolla joku juoksee lenkillä, ni siihen ei kukaan kiinnitä huomiota. Mut kun sille laitetaan numero selkään, niin kaikki tulee kattoon, et hei täällä on joku kilpailu! (RH)
Hursti jakoi idean kilpailusta bändikavereilleen sekä joillekin eri piireistä tutuille ihmisille. Kyllähän ne sano pähkähulluksi ideaks, mut kyl kaikki lähti messiin. (RH)
Rene Hursti järjesti omatoimisesti ensimmäiset kilpailut juhlavasti Helsingin Savoy-
teatterissa vuonna 1996. Tällöin loppukilpailuun päässeet bändit valittiin kasetteina
lähetettyjen demonauhojen perusteella. Medianäkyvyys kilpailulla oli erittäin hyvä.
Kilpailua mainostettiin laajasti, sekä siitä tehtiin juttua muun muassa Iltasanomiin,
Iltalehteen, Yleisradioon, Mtv3-kanavalle sekä Mtv3:n Jyrki-ohjelmaan.
Ei mun tarvinu ku soittaa tonne tota Latelle, Karhuvaaralle maikkariin ja sanoo, että mulla ois tämmönen idea, et lähen tämmöstä tekeen. Niin sano, et tervetuloo tänne ja samoin Ylelle ja sitten myöskin nää Iltalehdet, ja Rita Tainolat ja muut, kun mä soittelin sinne….(RH)
Rene Hursti muistelee haastattelun jälkeen (2011), että laajan mediahuomion lisäksi
ensimmäisen SM-gospelkilpailun arvokkuutta lisäsi se, että sen aikainen kulttuuriministeri Suvi Linden oli lupautunut kilpailun suojelijaksi. Valtiovallan mukana oleminen kilpailun taustalla takasi järjestäjä 1 mukaan kilpailun koskemattomuuden.Valitettavasti Suvi Linden ei kuitenkaan päässyt paikalle kilpailuhetkellä, mutta lähetti terveisensä kilpailulle. Lisäksi kansainvälistä erityishuomiota kilpailuun toi se, että Yhdysvaltojen sekä Englannin suurimpien levy- yhtiöiden presidentit lähettivät onnittelukirjeet kilpailun voittajille. Kirjeet luettiin kisan lopuksi ääneen voittajien julki tultua. (Rene Hursti, 2011)
Kilpailun tuomaristoon Hursti oli saanut eri alojen toimijoita kuten Finnair –lentoyhtiöltä
Rauni Järvilehdon, Radio Yleltä Esko Riihelän, muusikko Lasse Heikkilän sekä Professori
Miikka Ruokasen. MTV 3 Jyrki- ohjelmasta mukana oli myös Pizza Pekkarinen. Minä tunsin yhteyksiä muusikko- tiskijukka ajoiltani, niin otin yhteyttä tiettyihin tahoihin, ja mä
järjestin semmosiin paikkoihin, jossa oli valmis äänentoisto taikka sitten ne vuokrattiin ja hommatti miksaajat paikalle. Mää hoidin meedian, ja demonauhat lähetettiin mulle, ja sitten keräsin siihen joukkoa ympärille mun tutuista yhteyksistä tuomariston. (RH)
SM-gospelkilpailu muuttui vuosien myötä. Luovuttiin muun muassa kasetteina
lähetettävistä demoista, joiden suosio oli tunnettavuuden lisääntymisen jälkeen kasvanut.
Siirryttiin pitämään karsintakilpailuja eri lääneissä. Joka paikkakunnalla oli omat tuomarinsa, ja kustakin osakilpailusta pääsi kolme parasta suoraan gospelin SM-kisoihin.
Tyylilajeina SM-gospelkilpailuissa kuultiin hyvin erilaisia bändejä. Rene Hursti arvelee,
että näiden tapahtumien myötä myös bändien musiikillinen repertuaari on laajentunut.
Sen mä koin, että nää kilpailut, niin niissä oli hyvin monipuolista musiikkia ja tekin myös mahdolliseksi sen…Luulen, että bändit rupes hakeen myöskin omaa juttuunsa. Ettei ollu kaikki enää jotain country bändiä tai bluesbändejä tai jotain tämmöstä, vaan jokainen rupes hakeen sitä omaa juttuunsa. (RH)
Hursti veti kilpailua vuodesta 1996 vuoteen 2002. Päätöksestä luopua kilpailun vetämisestä hän kuvaa näin: Mää en enää oikeestaan jaksanu, ku mää touhusin sitä yksin. Ja tota, mulla oli perhe..Mulla oli totta kai oma duuni. Sitten mä olin vuosia aikasemmin alottanu näissä budolajien parissa touhuamisen, niin mulla oli Mäntsälässä nuoret, joita mun piti sitten ohjata plus valmentaa ja kehittyä itse sitten myöskin Karatekana, varsinkin sitten ku kilpailuvietti iski.Markku Sandberg, joka oli ollut SM-gospelkisoissa mukana lähes alusta asti tuomarina, halusi säilyttää kilpailun, koska piti kisan ideaa hyvin tärkeänä ja edelleen ajankohtaisena.
Järjestäjä 1 piti kilpailun jatkamista hyvänä ideana, ja näin kilpailun vetäjä vaihtui Rene
Hurstista Markku Sandbergiin. Sandberg kuvaa asiaa näin: Joo, no mä olin mukana monta vuotta tässä organisaatiossa, ja tuomaristossa, ja näin sen et millä palolla Rene tätä musiikkia teki, ja kilpailun järjesti. Näin sen, miten monet bändit pääsi tavallaan eteenpäin, ja ylitti uutiskynnystä sekä sai keikkaa. Sitten kun Reneen elämäntilanne oli se, et hän ei enää kerinnyt kisoja järjestämään, ni mä aattelin, et jonkun pitää nyt lähteä tätä hommaa tekemään..
Järjestäjävaihdoksen jälkeen oli kuitenkin parin vuoden tauko kilpailujen uudelleen
käynnistämisessä. Ensimmäiset SM-gospelkilpailut Markku Sandberg veti Keuruulla
yhdessä tiimin kanssa vuonna 2005. Tämän hetkiseen järjestelytiimiin kuuluu yhteensä
yhdeksän henkilöä, joista osa on Sandbergin työtovereita, osa seurakunta- yhteyksistä
tuttuja henkilöitä, ja osa on esimerkiksi jonkun tiimiläisen mukaan kutsumia henkilöitä.
Kilpailujen idea on pysynyt suurin piirtein samana, kuin se oli Rene Hurstin aikoina.
Nykyään bändit tosin voivat osallistua kilpailuun lähettämällä demon, jonka jälkeen
muutaman hengen raati valitsee loppukilpailuun parhaat bändit.
Kilpailun taso on kyl parantunu, että ku semmosia demoja, mitä aikoinaan tuli, ni ku kuunteli demoja, nii ihan hirvitti niitä kuunnella. Nyt on, tai oikeestaan ei semmosta demoo oo tullu enää vuosiin, et taso on ihan parantunu kyllä..ja myös kilpailun taso on parantunu, et siel on ihan hyviä ryhmiä. (MS)
Loppukilpailussa vuosittain Keuruulla kisaa noin kymmenkunta bändiä, joista jokainen
esittää 15 minuutin keikan. Jokaisen esityksen jälkeen tuomarit kokoavat arvionsa
esiintyneestä bändistä arviointilomakkeelle, jonka bändit saavat kilpailun lopuksi
itselleen. Lomakkeella arvioidaan muun muassa bändiläisten soitto –ja laulutaitoa,
sanoituksia, sävellyksiä sekä yleistä lavaolemusta. Palautteen on tarkoitus olla
asianmukaista ja kehittävää. Esitysten jälkeen tuomaristo kokoontuu keskustelemaan illan
aikana kilpailleista bändeistä, ja päättää yhdessä voittajan. Myös toinen ja kolmas sijapäätetään, sekä lisäksi joku bändeistä saa kunniamaininnan. Yleisö saa ilmaista oman
suosikkinsa äänestämällä, ostamalla äänestyslipukkeen. Myös yleisön suosikkibändi
julkaistaan äänien keruun jälkeen palkintojen jaossa.
SM-gospelkilpailut on pidetty ansioituneesti Keuruulla Markku Sandbergin johdolla nyt
seitsemän kertaa. Sandberg on kuitenkin syksyllä 2011 ilmoittanut tiimilleen aikeistaan
luopua kilpailun vetämisestä vuoden 2012 kilpailun jälkeen. Päätöstä luopua kilpailun
vetämisestä Sandberg kuvaa näin:
No oikeestaan jokaisella hommalla on alkunsa ja loppunsa, ja määräaikansa. Mä täytän ens keväänä 60. Toki paaviks valitaan vasta 8- kymppisiä, että mulla on vielä 20 vuotta aikaa paaviksi hakea. Mut kuitenkin oon sitä mieltä, että nyt on aika siirtää vastuu nuorempien käsiin..Helposti käy niin, et joku asia lähtee pyörimään ympyrää. Eli nyt on aika kehittää uutta ideaa tähän kisaan, niinku ollaan jo saatu tiimin kanssa kehitettyä.
SM-gospelkilpailu elää tällä hetkellä jännittävässä muutosvaiheessa. Suunnitelmien
mukaan minä olen kilpailun päävastuullinen järjestäjä vuoden 2012 kilpailujen jälkeen.
Markku Sandberg toivoo, että kilpailu voisi jatkua vielä hyvin pitkään hänen kilpailuvetovastuun päättymisenkin jälkeen. Mun mielestä se perusidea, millä Rene aloitti tätä kisaa, ni se on edelleen hyvä pohja. Eli tuoda gospelmusiikki tunnetuksi ja auttaa bändejä eteenpäin valitsemallaan tiellä viedä evankeliumia eteenpäin.
(MS)
LÄHTEET
Rautkoski, M. (2012). SM- gospelkilpailu järjestäjän näkökulmasta. Jyväskylän yliopisto.
Musiikkitieteen laitos. Pro gradu.
SM-GOSPEL 2017 